Perjantai- ilta
Tämä päivä on mennyt eilisestä toipuessa ja pakatessa. Meillä on ollut pari huonoa yötä, kun tuuletin piti meteliä. Siksi hotelliväki lahjoitti meille viimeisen yön ilmastoidussa isommassa huoneistossa. Muutettiin tänne aamulla, Toivottavasti saamme hyvin nukuttua ennen huomista matkaa Sydeyhin.
Kerron eilisestä elämäni seikkailusta:
Koko viime viikon yritin piilotella Arilta esitettä, jossa mainostettiin öistä snorklausreissua. No eiköhän tuo ollut sen kuitenkin bongannut ja alkoi ylipuhua minua sellaiselle. Se vaikutti tosi ihanlta :O Pitkän taivuttelun jälkeen lähdettiin sitten eilen sellaiselle. Aurinko paistoi kuumasti. Matkaan lähti meidän lisäksi kaksi italialaista nuorta miestä, nuori brittipariskunta ja paikallinen perhe, joka oli ilmeisesti laivakuskin oma perhe.
Opas oli todella hauskannäköinen ;) puhui hyvää enkkua ja oli oikein huolehtivainen ja ystävällinen nuori mies.
Lähdettiin pitkähännällä merelle ja pysähdyttiin neljään eri paikkaan, jossa sai snorklailla aina parikymmentä minuuttia. Kaloja oli paljon, koralleista näki että tsunami on mennyt yli, kalojen valikoima oli kohtalaisen pieni. Minä en uskaltautunut snorklaamaan, koska oli niin syvää, mutta uin kyllä. Viimeisessä paikassa oli tarkoitus syödä merimustalaisten valmistama illallinen ja sitten pimeän tultua lähteä vielä yöuinnille jollekin eksoottiselle rannalle. Ja kotiin illalla pilkkopimeällä veneellä- you know me- olin tietysti innoissani. heh heh- mutta suostuin, sillä ehdolla ettei tule myrskyä!!
Päästiin illallispaikalle, joka oli ranta joita näkee vain elokuivissa. Aivan mielettömän kaunis. Uin vielä lämpimässä vedessä ruokaa odotellessa. Taivaalle alkoi kerääntyä valtavia tummia pilviä ja ukkonen jyrähteli. Kysyin oppaalta onko tulossa myrsky. Hopefully not, he smiled!
Ilta pimeni, ukkonen voimistui, suuret pilvet lisääntyivät ja ekat sadepisarat tippuivat. Halusin maihin hyvän sään aikana. Kysyin oppaalta, mikä on suunnitelma. - No, etsitään vielä joku kiva uintipaikka jostakin (?)
Ja ei kun veneen nokka kohti tyrskyjä. Ukkonen voimistui, salamat leimahtelivat, vettä pärskyi veneeseen sisälle ja kuskin lapset menivät piiloon veneen pohjalle pressun alle. Ajettiin myrskyn keskellä- kaikki näyttivät epävarmoilta, kukaan ei sanonut mitään, Arikin vain totesi, että kyllä kapteeni tietää. Mulle riitti, menin matkanohjaajan luo ja sanoin, että haluan omaan hotelliin ja heti! Hän sanoi ok!
Mutta se olikin helpommin sanottu, kuin tehty. Meidän rannalle ei enää päässyt. Salamat leimahtelivat ja vettä ryöppysi sisään veneeseen. Sain oppaalta pelastusliivit, mutta muut eivät niitä ottaneet.
Opas kysyi, onko ok, jos meidät viedäänkin itä- rannalle- sille samalle, jossa Leena asui. - On todella ok, kaikki nyökkäilivät tyytyväisinä , siitä on voin pieni matka hotellille valaistua tietä myöten.
Laiva taisteli tiensä läpi tyrskyjen suojaisaan rantaan ja me turistit hyppäsimme lämpimään rantaveteen. Laskuveden vuoksi joudumme kahlaamaan pimeässä merenpohjaa pitkin pitkän matkan. Taivaasta tulvi niskaan suorastaan kuumaa vettä ja salamat leimusivat ja tuuli ujelsi. Nyt oli kuitenkin kova maa jalkojen alla ja pimeässä haparoimme omalle kotipolulle. Sanoimme heipat kavereille ja lompsimme vettä valuvina kämpille.
Tulimme varmaan viimeisellä hetkellä, sillä sade koveni ja palmun oksiakin alkoi tipahdella puista. Ja tällaista sadetta ei olla ikinä nähty. Kotona kiitin varjeluksesta hartaammin kuin aikoihin.
Aamulla tapasimme italialaispojat rannalla. Juteltiin. Sanoin, että sori, kun halusin eilen kotiin kesken kivan reissun ;) He sanoivat, hyvä vaan- että ihan oikeasti he todella halusivat myös rantaan. Myönsivät olleensa peloissaan myös ja ihmettelivät, kun brittityttö kiukutteli, kun ei mentykään enää uimaan. Toisin sanoen olivat iloisia, kun olin komentanut laivan rantaan. Eihän siinä uintipaikan etsimisessä tuollaisessa kelissä ollut mitään järkeä! Haloo!!
Paikallisille ja laivan kapteenilla varmaan ihan tuiki tavallisia tilanteita, mutta meille ulkolaisille ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti