Meidät oli kutsuttu joulupäivää viettämään Brucen siskon perheen luokse. He olivat Danielin synttäreillä ja saimme kutsun silloin. Olin kuulut heidän talostaan, mutta se yllätti silti. Tuli mieleen TV ohjelmat erikoisista luksuslinnoista.Aamulla Anne sanoi, että ei kannata syödä aamiaista sillä kyläpaikassa pöytä notkuu herkkuja ja tarjoilua on koko päivän. Joimme vaan Brucen valmistamaa pirtelöä ja sitten oli lahjojena avaamisen aika.
Ymmärsin, miksi niitä ei oltu jaettu eilen, sillä se oli hyvin pitkä seremonia. Jokainen lahja avattiin erikseen ja lahjan saaja kävi kiittämässä lahjan antajaa halauksin ja poskisuudelmin ja valokuvia otettiin myös. Se oli niin hauskaa. Lahjoja ei ollut paljon, mutta ne olivat kivoja.Me oltiin tuotu Suomesta Pentikin kaunis lautanen, mummilta tuli Pentikiä ja meidän päälahja talon väelle oli suurensuuri pyykkiteline. Oltiin taiteiltu heidän sata vuotta vanhan pyykkitelineen kanssa koko viikko ja se oli vähän väliä lysähtänyt kasaan. Keksittiin, että ostetaan heille uusi. Koristeltiin se joulunauhoilla ja ripustettiin siihen joulukarkkeja pyykkipojilla kiinni. Jouluvalot jäi laittamatta. Se olikin tosi mieleinen. Daniel oli ostanut minulle Balilta kauniin huivin ja kaulakorun - ihan oiken väriset vielä ja Annelta sain mustan baljettitopin. Ari on koko matkan reppaillut shortseillaan, kuinka hyvät ne on ja kuinka hyvin ne vieläkin palvelee. Hän taisi mainita, ettei ole varma oliko mummi ostanut ne aikoinaan. Siinä vaiheessa mulla rupesi hälytyskellot soimaan ja heti ensi tilassa kun oli mahdollista ostin uudet saman malliset ja kääräisin ne lahjapakettiin. Ne sopivatkin täydellisesti ja tulivat heti käyttöön, sillä vanhat todella joutavat kesäremppahommiin
Sitten lähdettiin kyläpaikkaan. Taloa ei voi sanoin kuvata. Ensinnäkin se oli SUURI ja se oli todella kauniilla paikalla. Talo oli hyvin moderni ja suunniteltu siten, että takana oleva puistokaistale ja järvi näkyvät sisään kaikkialle- eteisestä alkaen. Lasia oli siis käytetty todella paljon. Talo on suunniteltu isovanhemmille, joilla on kolme aikuista poikaa ja viisi lastenlasta. Kaikilla perheillä on talon sisällä ikäänkuin omat residenssit - makuuhuone kylppäreineen, Oleskelutilaa on valtavasti, yhdelle perheelle on kokonaan oma asuntokokonaisuus ja lisäksi talossa on oma pieni elokuvateatteri, tietysti suuri uima-allas ja poreallas.
Kaikki oli lasia, marmoria ja terästä. Tyylikästä ja minimalistista. Kyllä siellä kelpaa lasten vierailla lapsineen. Isovanhemmat ovat täysin omistautuneita lastenlapsille ja kaikesta näki, että pienokaiset olivat keskipisteenä.
Ihmiset olivat hyvin sydämellisiä ja ystävällisiä ja Anne kertoi, että ennen heillä oli ihan tavalliset olot, mutta kun heidän hoitamansa hoiva-alan yritys alkoi pyöriä todella hyvin, he ovat sijoittaneet osan rahoista tähän taloon. No parasta oli minusta tietenkin valtavan suuri järven selkä, joka avautui talon takana koko maiseman leveydeltä. Sanoin Margaretille, talon emännälle, että te olette varmaan todella onnellisia, kun saatte asua tällaisessa maisemassa ja hän myönsi sen.
Pöytään oli katettu jälleen hyvä lajitelma kansainvälisiä herkkuja ja suoraan sanottuna jostakin syystä ruoka ei minulle maistunut. Saattaa olla, että olin vielä vähän kipeä tai sitten kaipasin jotain suolaista, mutta kaikki ruoka oli jotenkin makeaa ja chilistä ja vähän liian erikoista.
Ruuan jälkeen seurusteltiin, syötiin jälkiruokia ja Anne esitteli meille taloa. Viisi lastenlasta leikki ympäri taloa uusilla leluillaan, jotkut menivät uimaan ja me Annen kanssa vetäydyttiin leffateatteriin ja laitettiin joulufilmi pyörimään.
Yksin perheen pojista on kokonaan hyväntekeväisyystyössä köyhissä maissa. Hän jutteli Arin kanssa pitkät pätkät ja kotimatkalla Ari sai tekstarina työkutsun Bangladeshiin tai Laosiin seurakunnan Adran maanjohtajaksi;) Niin, että jos alkaa Suomen olot kyllästyttää, niin CV tä sisään vaan. ;) Minua todella puhutteli se, että nuori mies, jolla kaikki on tarjottimella,on varallisuutta ja mahdollisuus elää helpompaa elämään mukavissa oloissa, laittaa itsensä likoon ja lähtee erittäin vaikeisiin olosuhteisiin auttaakseen toisia. Tämän avustamis/ lähetystyökipinän hän oli saanut jo hyvin nuorena ja seuraa sitä.
Kaikki taisivat olla melko väsyneitä ja olo oli tosi rentoa. Kun tultiin Annen kanssa leffanteatterin puolealta ja olin nukahtanut pari kertaa leffan aikana, mukavilla tuoleilla ja sohvaryhmillä yksi jos toinenkin otti päivänokosia. Odottava äiti oli nukahtanut sivuhuoneeseen ja pappa ja aikuinen poika nukkuivat olohuoneen lepotuoleilla. Katselin maisemaa ja kaikkea silmää hivelevän kaunista ja mietin, miten erilaisiin olosuhteisiin me ihmiset synnytään. Vaikka kaikki oli ulkonaisilta puitteiltaan täydellistä, en vaihtaisi kotiani tuohon paikkaan. Tajusin siellä, että ihmisen paikka on siellä, missä on rakkaat ja missä on juuret. Ja minun juureni ovat Suomessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti