Jouluviikko ja sairastelua

Lennettiin maanantai - iltana Newcasteliin, Bruce tuli hakemaan kentältä ja satoi kaatamalla, vaikka oli lämmin. Anne oli jo nukkumassa, koska koneemme oli myöhässä ja hänellä aikainen työaamu. Seuraava päivä oli Danielin synttäri ja vieraita oli kutsuttu pari kymmentä. No, ennen viittä iltapäivällä ei ketään ollut vielä kotona ja ajattelin, että mekö ne vieraat vastaaotetaan, mutta kun Anne tuli, niin alkoi tapahtua. Hän laittoi uunin päälle ja taikoi pakasteesta leivonnaisia ja tekaistiin salaatti ja Bruce toi kakun ja ihan ykskaks oli tarjoilut valmiina. Ei mitään stressiä- Kun meille tulee viraita, stressaan päiväkausia, mutta Anne businessnaisena taikoo pöydän koreaksi ihan tosta noin vaan. No kertakäyttölautaset auttoivat. Ihmettelin, miten hienosti juhlat onnistui kaiken heidän työkiireensä ja pitkien päivien ohessa.

Seuraavat päivät olivat melko ankeita. Oli sateista, Anne ja perhe olivat pitkät päivät töissä, Ari sai flunssan ja sairasti korvaansa ja minulla oli suuri huoli opiskeluun liittyen- oli hässäkkää jos jonkinlaista. Jännitin Tarun tuloksia pilottikouluun ja muutenkin oli vähän siipi maassa monen reissuviikon jälkeen. Rukoilin paljon, sillä ajattelin, että nyt on aika nauttia, eikä murehtia. Sainkin sopivaan hetkeen ihanaa sähköpostia Lauralta ja Eilalta töistä ja Maaritilta ja mummikin soitteli. Myös Taru soitti, jaTuukka ja Tiialta kultiin, että kaikki hyvin Chanassa. Ja kaikki asiat järjestyivät pikkuhiljaa ihanasti paikoilleen.

Ari on tässä ollut koko loppuviikon huolissaan, että tuleeko sitä joulua ollenkaan ja eihän se pukkikaan tänne osaa ja mitä me nyt oikein voitais tehdä joulun hyväksi. Koska nämä olivat pitkään töissä ja täällä joulu on niin erilainen ei auttanut muuta kuin odottaa vaan. Ja odotus kyllä palkittiin. Tästä tuli todella erilainen joulu, paljon on ehditty kokea.