Onnea Taru ja - Tuukkakin!

Tämä on erityinen päivä ja olimme tunnelmissa mukana aamusta asti. Tänään on Tarun synttäri ja kaiken lisäksi Tarulla oli yksi pääsykokeen osa. Aikaero on viisi tuntia ja mietimme mihin aikaan uskallamme onnitteluja ja tsemppitoivotuksia laitella. Mukava kuulla sitten, miten on testit menneet.

Tuukka ansaitsee myös onnittelut  ;) erään tärkeän ammatillisen asian vuoksi!

Päivät ovat menneet rentoon tahtiin. Yhtenä päivänä vuokrattiin kanootti ja melottiin lähialueilla. Mentiin sellaiselle Phra  Phnangin rannalle, josta sanotaan, että se on yksi maailman kaneimmista. Ja se todella oli. No - silloin oli viikonloppu ja siellä oli paljon väkeä. Sinne pääsee ainoastaan vesiteitse ja pientä polkua viidakon poikki.

Kun altaalla löhöily alkaa ottaa Arin voimille, hän keksii jotain aktiviteettia. Eilen lähti kipuamaan näköalapaikalle. Sitä kiipeilyreissua on vaikea kuvailla. Siinä kiivetään ylös kohtisuoraa savista seinämää juurien ja kantojen seassa. Näköalapaikka on jossakin korkealla korkealla- tyhjää pudotusta on kymmeniä metrejä. Mutta huonommissakin varusteissa siellä näytti nuoria menevän...tuli takaisin ja näytti sitä, kuin olisi harrastanut mutapainia. Kaikki meni pyykkiin, mies itse mereen ja sitten  altaaseen. Pääasia, että saa liikuntaa ja jännitystä.

Käytiin myös laskuveden aikana naapurirannalla, jossa oikeat  seinäkiipeilijät  harrastaa kiipeilyä. Siellä oli peikkopoikia rivissä kiipeämässä- oli tyttöjäkin. He ovat todella täällä ihan oma lukunsa, niitä tulee maailman kaikilta kulmilta ja näyttävät todella villeiltä rastatukkineen ja varusteineen. Laitan kuvia myöhemmin. Käveltiin sinne merenpohjaa pitkin, kun meri oli kadonnut muutakasi tunniksi. Oli ruman ja ankean näköistä, kunnes vesi taas nousi. Mutta tosi kiinnostavaa

Tänään oli yksi parhaista päivistä. Käveltiin tuon viidakon halki sinne kauniille Phra Phnangin rannalle uudelleen. Aamupäivällä se oli melkein tyhjä. Siellä vesi oli aivan pehmeän lämmmintä, kristallinkirkasta ja hiekka vaaleaa puuteria. Turkoosin sävy oli silmää hivelevä- en ole monesti niin kaunista paikkaa nähnyt. Merestä nousee suuria kallioita, joiden silhuetit piirtyy kirkasta taivasta vasten. Sinne tulee ravintolaveneitä, joista saa ostaa ruokaa.  Ostettiin voissa paistettjua maissivartaita ja pirtelöä, kuten lauantainakin. Herkullista. Uitiin, kunnes oli aika lähteä auringolta suojaan. Ollaan todella varovaisia auringon kanssa.

Meidän Sand Sea ravintola on ihan huippupaikka. Ruoka on tosi hyvä. Aamiaisella on suuret kasat hedelmiä, leivonnaisia, nuudelia, risottoa, jogurttia,  kevätkääryleitä, juomia ym ym ja sillä pärjää todella pitkään. Illalla kun tarjoilijoiden pitäs ottaa tilauksia ja toimittaa ne oikeille ihmisille, on niinkuin seuraisi yhtä aikaa komediaa ja jännitysnäytelmää- ja tragediaa. Yksi ottaa tilaukset, se joka osaa kieltä parhaiten ja muut kiikuttavat ruokia edestakaisin pitkin rantaa ja ravintolaa ja yleensä kolmannella kerralla onnistuu-  jos silloinkaan. Olis yksinkeraista, jos pöydät olis numeroitu jotenkin, mutta ei. Tänään kolmas meille tuotu ruoka oli tilaamamme. Eilen syötiin muualla ja meidän ravintola oli ihan täynnä.  Käveltiin ohi ja Ari sanoi, että siellä ne asiakkaat syövät toistensa ruokia. Minua nauratti vielä tänäänkin, kun se on niin totta. Mutta maassa maan tavalla tai maasta pois. Herttaisia ovat ja ihania, mutta opettelemista on vielä.

Laitan muutamis kuvia myöhemmin! Älkää välittäkö kirjoitusvirheistä, on aika pimeää....

Hyvää yötä kaikille!

Ansku

Iltatunnelmia

Terveiset  pehmeän lämpimästä illasta, voisinpa lähettää teille vähän tätä lämpöä. On ollut ihana päivä, tähän asti mennyt isommitta kommelluksitta, mutta joka päivä on tapahtunut paljon ikimuistoisia juttuja, joita keinutuolissa on mukava muistella.

Tiistai- iltana oli tosi hauska istua tuossa valkoisella puuterihiekalla ja odotella pitkähäntäveneen saapumista ja Leenaa. Sieltähän Leena saapuikin ilosesti vilkuttaen ja meillä on ollut pari oikein mukavaa päivää yhdessä. Leena asetti meidän Thaimaan kartalle heti kertaheitolla. Ensisanoikseen hän sanoi, että teillä on käynyt ensikertalaisikisi todella hyvä tuuri, kun olette löytäneet tällaisen paratiisimaisen paikan, täällä väkeä on minimaallisen vähän verrattuna Thaimaan massakohteisiin ja että täältä ei kannata näiden viikkojen aikana lähteä yhtään minnekään. Korkeintaan meloskella lähirannoille, jonne on ihan lyhyt matka. No, tämä olikin meille mukava ja rauhoittava tieto, täältä väki reissaa koko ajan mm. Phi Phille ja Koh Lantalle ym. ja mekin oli ajateltu, mutta ei enää ajatella. Tässä on reissua kerrakseen.  Laitan tuohon muutaman kuvan, ne kertokoot enemmän.

Löydettiin Leenalle ihana kämppä tuolta itärannalta, se oli kuin maja puussa...

Keskiviikkona tuohon viereisen hotellin rannalle rakennettiin kukkapylväikköjä ja kaariholveja ja kävi ilmi, että pääsemme kuokkimaan häitä. Meillä meinasi jäädä ruuat syömättä, kun Ari tuli sanomaan, että nyt seremonia alkaa. Riensimme paikalle ja oli kyllä todella ihan tunnelma, kun musiikin saattelemana nuori hyvin persoonallisen oloinen pari vihittiin. Turistit saivat seurata sivusta ja  kuvatakin.

Torstaina lähdettiin Ao Nangiin ostamaan Thai silkkejä tyttärille. Käytin hyväksi Leena tinkimistaitoja ja huomasi heti, että meitä ekakertalaisia olisi niin helppo vetää höplästä mutta Leena sai hoidettua homman hyvin. Pitkän ja vaivalloisen kiertämisen jälkeen pari kaunista silkkikangasta tuli ostettua ja söimme myös kaupungissa ihanaa intialaista ruokaa. Tiia ja Taru- te olisitte rakastaneet sitä ruokaa. Ja se on täällä halpaa. Eihän Ao Nangista voinut lähteä ilman hierontoja, koska ne oli siellä todella halpoja myös. Muutaman euron tunti. Otettiin kaikki rankan päivän jälkeen hieronta- pari.

Kuinka ollakaan kello oli siinä vaiheessa jo paljon-puoli kymmenen illalla. Lipunmyyjät olivat sanoneet, että kannattaa tulla ennen kuutta Raileylle, silloin pääsee vielä parilla eurolla, illalla hinnat moninkertaistuu. No, hinnasta viis- ongelma oli muualla-  kun tulimme rantaan minua rupesi vähän pelottamaan. Ilta oli säkkipimeä ja meri musta. Laivarannan pitkähännät keinuivat uhkaavasti iltatuulessa ja kun ne lähtevät vesille, niissä ei ole valoa. Kysyin miehiltä, osaavatko ne ajaa ilman valoa, ne vain nauroivat.

Hinta oli vähän suolainen ja jäimme odottamaan muita matkustajia jakamaan kustannukset ja reissun seikkailun. Pian rannalle tulikin seurue nuoria, jotka olivat matkalla myös Raileylle. Heitä oli yhdeksän ja he lupasivat jakaantua niin, että tulee tasamäärä 6 molempiin veneisiin. pian  huomasimme, että meidän veneeseen tuli se ihana juuri vihitty nuoripari ja kävi ilmi, että he ovat Australiasta. Sain luvan laittaa heidän kuvansa tähän blogiin ja he lupasivat vierailla katsomassa. matka meni oikein hyvin, oli todella tunnelmallista seilata puuveneellä pimeällä merellä hyvässä seurassa. Vain pieni valo valaisi yöistä matkaamme.

Sää täällä on siis ollut aivan ihanteeliinen, ei pistävän kuuma,  vaan juuri sopiva. Joka päivä on satanut vähän,  mutta tänään oli todella kirkas päivä eikä yhtään sadetta. Silloin on nahka vaarassa.

No, jokaisessa paratiisissa on käärme- Ari sanoo, että täälä  monta melko pientä. Jos Singaporen hotellin neljä tähteä loistivat kirkkaina meidän bungalovin tähdet ovat sammuneet:)  aikoja sitten. Tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että seinät ovat hatarat. Asunto on tosi siisti ja kaikki toimii, mutta yön äänet kuuluvat todella hyvin. Meidän ranta on rauhallinen, mutta lähirannalla on disco, jonka meteli on ollut häiritsevää. Sen verran tuota tuuria on myös, että ympärille on kertynyt muutama vauvaperhe ja viime yönä yksi pikkuinen tanskalaisvauva sai todellisen hepulin. Huuto kuului ympäri koko tienoon. Kun disco ja vauvat hiljenevät on lintujen ja kaskasten sekä marakattien vuoro. Onneksi on hyvät korvatulpat mukana, joten viime öinä olen nukkunut ihan hyvin kun laitan suosista tulpat korviin

Äsken tuossa vastaan tuli viimeöinen palosireeni tikkari suussa. Ari sanoi, että oliskohan niiden ollut parempi säästää tuo tikkari ensi yöksi. Ari nimittää näitä Tanskan terroristeiksi, sen verran tehokkaita ovat ;)
Ryhdyn nyt laittamaan kuvia- saas nähdä onnistuuko?!

Eilen saateltiin Leena tuolle omalle hotellille ja oli ihan haikea olo, kun hän lähti tänään Bhukettiin ja sieltä kotiin alkuviikosta. Kiitos ikimuistoisista yhteisistä hetkistä!

Matka alkoi sinivalkoisin siivin. 

Eka aamu sarasti Himalajan yllä.

Iltaisin rannalta lähtee taivaalle tulisoihtuja,
 joihin on kätketty suuria unelmia.

Railey Beach

Leena illalla  auringonsillalla

Tämä on hotellimme ihana puuli

Bungaloweja

Kotipolkumme vielä viikon verran

Hotellimme terassilta näkymä merelle

Aaah!

Pitkähäntäveneitä

Lyhtyjen ilta Leenan kanssa

Blogin pitäjä toimistossaan

Awesome!

Congratulations Michelle & Wayne!
All the best for you in the future!

Krabilla

Tässä iltapäivän ratoksi kirjoitan taas vähän kuulumisia!

Lennettiin eilen Singaporsesta tänne 1,5 h lento ja siellä olikin oikein varsinainen sisäänheitto terminaali. Koskaan ei oo moista nähty. Kone sitä vastoin oli suuri ja tulijoita oli paljon. Ei ole Krabi enää mikään eristyksessä oleva paratiisi vaan tänne on muutkin löytäneet tiensä. Kentältä otettiin taksi Ao Nangiin ja siitä pitkähäntäveneellä tänne majapaikkaan.
Ranta on valokuvauksellisen kaunis. Pitkä valkoinen hiekkaranta, jonka molemminpuolin korkeat sokeritoppavuoret, sekä mangrovemetsää.  Merestä nousee myös korkeita sokeritoppavuoria ja siksi tätä sanotaankin Thaimaan kauneimmaksi alueeksi, mene ja tiedä, kun ei oo muuta koskaan nähnyt. Rannalla on useampi hotelli ja turisteja on siis paljon, ei todellakaan mikään rauhallinen paikka. Autoja täällä ei ole ollenkaan ja luulin sen tarkoittavan, että on korvia hivelevän hiljaista- mutta ei. Pitkähäntäveneet ja pikaveneet tuovat väkeä ja hakevät heitä - etenkin aamulla on  vilkasta, kun väki lähtee täältä retkille pikkusaarille  sukeltelemaan ja kiipeilemään.

Aurinko paistaa ja vettä sataa. Koko päivän on välillä paistanut ja sitten ripsauttaa niskaan pienen pehmeän sadekuuron. Lämmintä on kuitenkin se 30, joten ei tuo sade nyt haittaa. Iholle tämä on ystävällisempää.

Tässä rantaravintolassa on langaton netti, joka toimii- kun toimii. Hassua seurata, kuinka nettiriippuvaisia ihmiset ovat- ja itse täällä muiden joukossa ;)

Haverin Leena rantautuu meidän rannalle ihan tuota pikaa, hän on jo matkalla tuolta Koh Lantalta tänne.

Nyt riittää tältä päivältä- kaikki hyvin, toivottavasti myös siellä!

Singaporessa

Taalla ollaan! Ja kirjaimet sen mukaiset!
Matka on alkanut onnellisten tahtien alla ja meilla taalla kaikki hyvin. Lentomatka meni pituudestaan huolimattaaa nopeasti. Koneessa oli paljon tilaa ja saatiin molemmat kaksi penkkia, joten pystyttiin pistamaann pitkakseen, siis nukuttiin ihan mukavasti melkein koko aika. Finnair on ykkonen.

Perilla kello oli sitten jo viisi iltapaivalla. Mielessa Eput alko laulaa: takaisin sateeseen, oisille kaduille. Takaisin sateeseen, poskeltani pisaran nuolaisen, pisaran suolaisen: siis voi itku - satoi kaatamalla.

Nou worry- hotellin bussi nouti meidat ja perilla odotti ihana hotelli. Neuvonnassa ehdotettiin, ett jos maksetaan 30 euroa extraa saadaan parveke, merimaisema, iltapala, aamiaiset ja ilmainen internetti sek' pesulapalvelut- ihan kiva diili. Siispa maksettiin se ja kaikki sujuu omalla hotellilla eika tartte ruokia ja nettia muualta ettia- aamiaisten hinnalla siis :)

Illalla mentiin hotelliin kattoterassille, josta maisema Kiinan merelle. Mentiin siella uimaan ja porealtaaseen, lamminta 30 astetta ja taivas jo tahtikirkas. Oli  luxusta reissun jalkeen. Singaporea ei lahdetty taman enempaa katselemaan, silla tulomatkalla pysahdytaan tanne pariksi paivaksi.

 Mentiin siis aikaisin nukkumaan ja ai kun nukutti....Nyt on jo aamu, aamupala oli tietysti herkullinen ja ihan kohta mennaan kavelylle meren rannalle. Eteenpain jatketaan tasta klo 12.00 - lennetaan  kohti Krabin saarta, siella kohteena Ao Nang, jossa Railey Beach. Bungalowimme odottaa. Haverin Leena jo viestitteli, ett varmaan nahdaan siella kulmilla, kun hankin on taalla.

Seikkailu on vasta alussa, mutta kaikki hyvin.

Terkkuja kaikki rakkaat ja kommentoikaa tai laittakaa kuulumisia sielta jos ehditte. Kiitos rukouksista ja muistamisesta. Varjelusta tarvitaan! Kuvia myohemmin...

toisella tukka hyvin ja laukku pakattu, toisella ei

Viimeistä iltaa vietetään kotona, ryhdyin vielä harjoittelemaan, miten lisään monta kuvaa tähän blogiin. Nappasin pari kuvaa Arin kansioista- onnistuuko?
Joo - pelittää- hyvin. Kuka arvaa mistä maasta- palkintona erikoistuliainen! Omat ei saa osallistua!

Kaunis puurakennus, ihana ovi.

Koneet hajoo- onneksi avioliitto kestää!

Tänään oli meidän 30 v. hääpäivä! Ei oltu vielä reissussa, kuten viisi vuotta sitten, kun juhlittiin 25 v. hääppänää Taj Mahalissa, Intiassa. Mikäs sen romanttisempaa.

Tänään juhlan kunniaksi pyykkikone lauloi koko päivän. Se saapui kotiin kahden viikon korjaamoreissulta. Korjausliikkeen pojat toivat koneen kotiin asti. Ari oli käynyt sitä hakemassa monta kertaa, mutta ei ollut valmis. Olin niin harmissani, kun homma viipyi ja pyykkivuoret kasvoivat, että lupasin soittaa liikkeeseen. Ari ei antanut numeroa, sanoi vaan, että turha niitä on siitä moittia- asiat kestävät aikansa. Miten niin moittia, mitä se oikein kuvitteli mun tekevän? Ai - oliskohan tällä jotain tekemistä sen kanssa, että ollaan oltu naimisissa 30 vuotta? Kun pojat tulivat, kinusin niitä samaan hintaan laittamaan koneen letkut paikoilleen- ei niillä ollut kuulema aikaa, mutta eivät uskaltaneet olla laittamattakaan ;)

Pyykkivuoren lisäksi pesin talon kolme kylppäriä ja kolme vessaa, että  on nekin kunnossa täällä asuville.  Ja sitten  ryhdyin leipomaan unelmatorttua. Sehän oli se kakku, jolla hurmasin sulhaseni eka vierailulla. Kesken leipomusten sähköt menivät pois päältä. Palasivat pian talaisin.  Kääretorttu oli melkein paistunut, kun uuni lakkasi toimimasta. Paistoin  jälkilämmöllä. Mitä ihmettä? Soitin Arille, sanoi vaan, että olisit antanut pojille paluukyytiin. No en voinut, kun pojat jo ehti lähtee!

Lasagne oli  kulhossa paistamista vailla valmis. Mikä neuvoksi? Kuka on keittänyt lasagnea- minä! Tänään ja uskokaa tai älkää- hyvää tuli. Siinä kypsyi liedellä.

Mulle tuli ystäviä kylään illlalla, en saanut joutorttuja paistetuksi, en tarjonnut kyllä  lasagneakaan. Pipareita oli ja sitä unelmatorttua. Oli ihana ilta naisten kesken. 

Se sulho tuli kotiin vasta ysiltä- muisti sentään antaa suukon ja sanoi, että juhlitaan sitten- ihan kohta! Ja söi hyvällä halulla sekä vaimon keittämää lasagnea että unelmatorttua!

Perhosia vatsassa

Vauhdikas viikko takana, mun eka lomaviikko. Piti tehdä paljon matkavalmisteluja, mutta aika meni kuin siivillä. Pari päivää taisi mennä ihan harakoillekin. Joka tapauksessa viikkoon mahtui opiskeluun liittyviä vierailukäyntejä, niiden raportointia, tieteellisen esseen kirjoitusta, kaveriperheen lastenhoitourakka 10 tuntia ja lisäksi kotihommia yllin kyllin. Kun nyt sitten istahdin tähän sohvan nurkkaan malttamaton jännitys valtasi mielen. En enää jaksaisi odottaa, pitäisi jo päästä lähtemään! Ja pianhan me päästäänkin. Vain viikko aikaa lähtöön- uskomatonta!

Tästä lähtee tämän blogin päivitys! Vaikeinta oli  muuten keksiä tälle  nimi!

Huomenna on suuret bileet: Juhlitaan meidän 30 v hääpäivää, Tuukan valmistumista, Tarun synttäreitä, isänpäivää, pikkujoulua ja meidän läksiäisiä!