Iltatunnelmia

Terveiset  pehmeän lämpimästä illasta, voisinpa lähettää teille vähän tätä lämpöä. On ollut ihana päivä, tähän asti mennyt isommitta kommelluksitta, mutta joka päivä on tapahtunut paljon ikimuistoisia juttuja, joita keinutuolissa on mukava muistella.

Tiistai- iltana oli tosi hauska istua tuossa valkoisella puuterihiekalla ja odotella pitkähäntäveneen saapumista ja Leenaa. Sieltähän Leena saapuikin ilosesti vilkuttaen ja meillä on ollut pari oikein mukavaa päivää yhdessä. Leena asetti meidän Thaimaan kartalle heti kertaheitolla. Ensisanoikseen hän sanoi, että teillä on käynyt ensikertalaisikisi todella hyvä tuuri, kun olette löytäneet tällaisen paratiisimaisen paikan, täällä väkeä on minimaallisen vähän verrattuna Thaimaan massakohteisiin ja että täältä ei kannata näiden viikkojen aikana lähteä yhtään minnekään. Korkeintaan meloskella lähirannoille, jonne on ihan lyhyt matka. No, tämä olikin meille mukava ja rauhoittava tieto, täältä väki reissaa koko ajan mm. Phi Phille ja Koh Lantalle ym. ja mekin oli ajateltu, mutta ei enää ajatella. Tässä on reissua kerrakseen.  Laitan tuohon muutaman kuvan, ne kertokoot enemmän.

Löydettiin Leenalle ihana kämppä tuolta itärannalta, se oli kuin maja puussa...

Keskiviikkona tuohon viereisen hotellin rannalle rakennettiin kukkapylväikköjä ja kaariholveja ja kävi ilmi, että pääsemme kuokkimaan häitä. Meillä meinasi jäädä ruuat syömättä, kun Ari tuli sanomaan, että nyt seremonia alkaa. Riensimme paikalle ja oli kyllä todella ihan tunnelma, kun musiikin saattelemana nuori hyvin persoonallisen oloinen pari vihittiin. Turistit saivat seurata sivusta ja  kuvatakin.

Torstaina lähdettiin Ao Nangiin ostamaan Thai silkkejä tyttärille. Käytin hyväksi Leena tinkimistaitoja ja huomasi heti, että meitä ekakertalaisia olisi niin helppo vetää höplästä mutta Leena sai hoidettua homman hyvin. Pitkän ja vaivalloisen kiertämisen jälkeen pari kaunista silkkikangasta tuli ostettua ja söimme myös kaupungissa ihanaa intialaista ruokaa. Tiia ja Taru- te olisitte rakastaneet sitä ruokaa. Ja se on täällä halpaa. Eihän Ao Nangista voinut lähteä ilman hierontoja, koska ne oli siellä todella halpoja myös. Muutaman euron tunti. Otettiin kaikki rankan päivän jälkeen hieronta- pari.

Kuinka ollakaan kello oli siinä vaiheessa jo paljon-puoli kymmenen illalla. Lipunmyyjät olivat sanoneet, että kannattaa tulla ennen kuutta Raileylle, silloin pääsee vielä parilla eurolla, illalla hinnat moninkertaistuu. No, hinnasta viis- ongelma oli muualla-  kun tulimme rantaan minua rupesi vähän pelottamaan. Ilta oli säkkipimeä ja meri musta. Laivarannan pitkähännät keinuivat uhkaavasti iltatuulessa ja kun ne lähtevät vesille, niissä ei ole valoa. Kysyin miehiltä, osaavatko ne ajaa ilman valoa, ne vain nauroivat.

Hinta oli vähän suolainen ja jäimme odottamaan muita matkustajia jakamaan kustannukset ja reissun seikkailun. Pian rannalle tulikin seurue nuoria, jotka olivat matkalla myös Raileylle. Heitä oli yhdeksän ja he lupasivat jakaantua niin, että tulee tasamäärä 6 molempiin veneisiin. pian  huomasimme, että meidän veneeseen tuli se ihana juuri vihitty nuoripari ja kävi ilmi, että he ovat Australiasta. Sain luvan laittaa heidän kuvansa tähän blogiin ja he lupasivat vierailla katsomassa. matka meni oikein hyvin, oli todella tunnelmallista seilata puuveneellä pimeällä merellä hyvässä seurassa. Vain pieni valo valaisi yöistä matkaamme.

Sää täällä on siis ollut aivan ihanteeliinen, ei pistävän kuuma,  vaan juuri sopiva. Joka päivä on satanut vähän,  mutta tänään oli todella kirkas päivä eikä yhtään sadetta. Silloin on nahka vaarassa.

No, jokaisessa paratiisissa on käärme- Ari sanoo, että täälä  monta melko pientä. Jos Singaporen hotellin neljä tähteä loistivat kirkkaina meidän bungalovin tähdet ovat sammuneet:)  aikoja sitten. Tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että seinät ovat hatarat. Asunto on tosi siisti ja kaikki toimii, mutta yön äänet kuuluvat todella hyvin. Meidän ranta on rauhallinen, mutta lähirannalla on disco, jonka meteli on ollut häiritsevää. Sen verran tuota tuuria on myös, että ympärille on kertynyt muutama vauvaperhe ja viime yönä yksi pikkuinen tanskalaisvauva sai todellisen hepulin. Huuto kuului ympäri koko tienoon. Kun disco ja vauvat hiljenevät on lintujen ja kaskasten sekä marakattien vuoro. Onneksi on hyvät korvatulpat mukana, joten viime öinä olen nukkunut ihan hyvin kun laitan suosista tulpat korviin

Äsken tuossa vastaan tuli viimeöinen palosireeni tikkari suussa. Ari sanoi, että oliskohan niiden ollut parempi säästää tuo tikkari ensi yöksi. Ari nimittää näitä Tanskan terroristeiksi, sen verran tehokkaita ovat ;)
Ryhdyn nyt laittamaan kuvia- saas nähdä onnistuuko?!

Eilen saateltiin Leena tuolle omalle hotellille ja oli ihan haikea olo, kun hän lähti tänään Bhukettiin ja sieltä kotiin alkuviikosta. Kiitos ikimuistoisista yhteisistä hetkistä!

Matka alkoi sinivalkoisin siivin. 

Eka aamu sarasti Himalajan yllä.

Iltaisin rannalta lähtee taivaalle tulisoihtuja,
 joihin on kätketty suuria unelmia.

Railey Beach

Leena illalla  auringonsillalla

Tämä on hotellimme ihana puuli

Bungaloweja

Kotipolkumme vielä viikon verran

Hotellimme terassilta näkymä merelle

Aaah!

Pitkähäntäveneitä

Lyhtyjen ilta Leenan kanssa

Blogin pitäjä toimistossaan

Awesome!

Congratulations Michelle & Wayne!
All the best for you in the future!