Tämä on erityinen päivä ja olimme tunnelmissa mukana aamusta asti. Tänään on Tarun synttäri ja kaiken lisäksi Tarulla oli yksi pääsykokeen osa. Aikaero on viisi tuntia ja mietimme mihin aikaan uskallamme onnitteluja ja tsemppitoivotuksia laitella. Mukava kuulla sitten, miten on testit menneet.
Tuukka ansaitsee myös onnittelut ;) erään tärkeän ammatillisen asian vuoksi!
Päivät ovat menneet rentoon tahtiin. Yhtenä päivänä vuokrattiin kanootti ja melottiin lähialueilla. Mentiin sellaiselle Phra Phnangin rannalle, josta sanotaan, että se on yksi maailman kaneimmista. Ja se todella oli. No - silloin oli viikonloppu ja siellä oli paljon väkeä. Sinne pääsee ainoastaan vesiteitse ja pientä polkua viidakon poikki.
Kun altaalla löhöily alkaa ottaa Arin voimille, hän keksii jotain aktiviteettia. Eilen lähti kipuamaan näköalapaikalle. Sitä kiipeilyreissua on vaikea kuvailla. Siinä kiivetään ylös kohtisuoraa savista seinämää juurien ja kantojen seassa. Näköalapaikka on jossakin korkealla korkealla- tyhjää pudotusta on kymmeniä metrejä. Mutta huonommissakin varusteissa siellä näytti nuoria menevän...tuli takaisin ja näytti sitä, kuin olisi harrastanut mutapainia. Kaikki meni pyykkiin, mies itse mereen ja sitten altaaseen. Pääasia, että saa liikuntaa ja jännitystä.
Käytiin myös laskuveden aikana naapurirannalla, jossa oikeat seinäkiipeilijät harrastaa kiipeilyä. Siellä oli peikkopoikia rivissä kiipeämässä- oli tyttöjäkin. He ovat todella täällä ihan oma lukunsa, niitä tulee maailman kaikilta kulmilta ja näyttävät todella villeiltä rastatukkineen ja varusteineen. Laitan kuvia myöhemmin. Käveltiin sinne merenpohjaa pitkin, kun meri oli kadonnut muutakasi tunniksi. Oli ruman ja ankean näköistä, kunnes vesi taas nousi. Mutta tosi kiinnostavaa
Tänään oli yksi parhaista päivistä. Käveltiin tuon viidakon halki sinne kauniille Phra Phnangin rannalle uudelleen. Aamupäivällä se oli melkein tyhjä. Siellä vesi oli aivan pehmeän lämmmintä, kristallinkirkasta ja hiekka vaaleaa puuteria. Turkoosin sävy oli silmää hivelevä- en ole monesti niin kaunista paikkaa nähnyt. Merestä nousee suuria kallioita, joiden silhuetit piirtyy kirkasta taivasta vasten. Sinne tulee ravintolaveneitä, joista saa ostaa ruokaa. Ostettiin voissa paistettjua maissivartaita ja pirtelöä, kuten lauantainakin. Herkullista. Uitiin, kunnes oli aika lähteä auringolta suojaan. Ollaan todella varovaisia auringon kanssa.
Meidän Sand Sea ravintola on ihan huippupaikka. Ruoka on tosi hyvä. Aamiaisella on suuret kasat hedelmiä, leivonnaisia, nuudelia, risottoa, jogurttia, kevätkääryleitä, juomia ym ym ja sillä pärjää todella pitkään. Illalla kun tarjoilijoiden pitäs ottaa tilauksia ja toimittaa ne oikeille ihmisille, on niinkuin seuraisi yhtä aikaa komediaa ja jännitysnäytelmää- ja tragediaa. Yksi ottaa tilaukset, se joka osaa kieltä parhaiten ja muut kiikuttavat ruokia edestakaisin pitkin rantaa ja ravintolaa ja yleensä kolmannella kerralla onnistuu- jos silloinkaan. Olis yksinkeraista, jos pöydät olis numeroitu jotenkin, mutta ei. Tänään kolmas meille tuotu ruoka oli tilaamamme. Eilen syötiin muualla ja meidän ravintola oli ihan täynnä. Käveltiin ohi ja Ari sanoi, että siellä ne asiakkaat syövät toistensa ruokia. Minua nauratti vielä tänäänkin, kun se on niin totta. Mutta maassa maan tavalla tai maasta pois. Herttaisia ovat ja ihania, mutta opettelemista on vielä.
Laitan muutamis kuvia myöhemmin! Älkää välittäkö kirjoitusvirheistä, on aika pimeää....
Hyvää yötä kaikille!
Ansku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti