Huomenta Suomi!

Nyt ollaan Annen luona täällä viiden tähden hotellissa. Terveisiä Australiasta!

Matka tänne Australiaan oli monivaiheinen. Lähdettiin Krabilta jälleen sillä pörpöttävällä puuveneellä joka taas rantamainingeissa juuttui kivikkoon ja melkein kaatui, enää en pelännyt. Olenhan tottunut merenkävijä  ;)

Krabin kentällä odotettiin suomalaisten kanssa Singapoeren konetta, suomalaiset matkasivat sieltä samaan aikaan Helsinkiin.

Kun päästiin vihdoin suurelle Singaporen kentälle meiltä kysyttiin, halutaanko maksaa 130 euroa /henkilö businessluokan paikoista. Ei haluttu. Mulle jäi mieleen ajatus, että pitkällä lennolla olis tosi ihana matkustaa vähän väljemmin ja huokasin hartaan rukouksen ylöpäin, että jospa Taivaan Isä järjestäis meille hyvät paikat.

Kuljettiin kentällä. Angry Birds kojun edessä oli pisimmät jonot, kun ihmiset jonottinvat ostaakseen suomalaisia pehmohahmoja. Löydettiin myös suomalaista suklaata ja ostettiin sitä joulua varten ja tuliaisiksi. Olin surrut, kun en voinut sitä Thaimaan kuumeuuden vuoksi mukaan ottaa.

Kun tuli aika nousta koneeseen huomattiin, että meille todella oli annettu businesluokan paikat ja siinä suuri kiitosaihe. Oli lähes makuuasentoon laitettavat penkit ja kaikkea ylimääräistä ihan liiaksi asti. Tarjoilu pelasi ja kun juotiin illalla kuppset teetä, kumpikaan ei nukkunut koko yönä, mutta oli hyvä levätä kun oli tilaa. Harvon olen lentomatkasta nauttinut niin.

Vihdoinkin oli sitten Australian kamara jalkojen alla. Hapankorput ja suklaat ja lakut menivät hyvin läpi karanteenisysteemin- se on täällä todella tarkka. Odotettiin Annea, mutta hän oli myöhässä. Me oltiin aikataulussa, mutta Anne oli laskenut, että meillä kestää vähintään tunti tulla ulos terminaalista- no ei kestänyt.


Vihdoin Anne tuli ja lähdettiin kohti nähtävyyksiä. Anne vei meidät suoraan Bondi Beachille, joka yksi maan kuuluisimmista rannoista- aivan upea  surffi- ja uintipaikka. Siellä oli väkeä ku pipoa, koska oli sunnuntai ja ihmiset uivat. Oli hyvin tuulista ja puolipilvista. Thaimaan jälkeen palelimme.

Sitten ajettiin Sydneyn Oopperatalolle ja Harbour Brirgelle ja käveltiin Sydneyn vanhimmalla asuinalueella. Päässä alkoi vähän heittää ja pienen välipalan ja puolen litran jäätelömaistiasten jälkeen lähdettiin ajamaan Annelle.  Poikettiin kengurufarmille ja se oli oikeasti paras kaikista. Nuo sympaattiset eläimet loikkivat joukoin meitä vastaan ja tulivat ihan viereen ja niillä emoilla oli tosiaan ne pienet vauvat siellä mahapussissa. Ei voitu olla kauaa, kun alkoi rankkasade. Mutta mennään pian uudestaan.

Mutta Syney on tosiaan kaupunki vailla vertaa- sen kauneutta on vaikea kuvista ymmärtää. Ja oopperatalo on maineensa veroinen, sen kulmille mennään vielä Arin kanssa paremmalla ajalla.

Käytiin hedelmäostoksilla. Anne osti kasoittain mangoja, kiwejä, banaaneja, kirsikoita ym etelän hedelmiä.

Annen talo on todella ihana ja on nyt ollut tosi mahtava vihdoin päästä tänne vuosien odotusten jälkeen. Isäntäväki otti meidät vastaan sydämellisesti ja yhdessä juteltiin ja syötiin.  Daniel on sellainen nuori herrasmies, voi voi. Haikealta tuntuu, kun Michael ei ole täällä nyt vaan on USAssa opiskelemassa. Ei tule edes jouluna- mutta meillä on käytössä hänen iso makuuhuoneensa. Ja suuri kylppäri poreammeineen. Emme poreita käytä, kun on tuo uima-allaskin.  No- minulle alkoi jo uni painaa ja seitsemältä olin lämpimän huolellisen pesun jälkeen puhtoisessa sängyssä. Kun föönasin hiuksia, jostain tippui lavuaariin jättikokoinen ötökkä. En kiljunut ollenkaan, mutta pyysin Annea katsomaan ja  Anne teki lajinmäärityksen. Voi voi, tämähän on ihan vauva vielä, sinun täytyy täällä tottua paljon suurempiin,  hän sanoi levitellen käsiään. OK!
Nukuttiin silti ;) oikein hyvin klo 10.30 saakka. Kaikki muut  ovat lähteneet töihin.


Daniel tulee hakemaan meidät kaupunkiin kohta ja iltapäivä vietetään Brucen koululla ja niillä kulmilla.
Uima-allas on testaamatta, sillä odotetaan lämpimämpiä säitä.

Hyvin alkoi. Kiitos rukouksisa, varjelus on ollut mukana ja hyvä fiilis seurannut.