Phillip Island

Torstaipäivä oli sitten melkein täydellinen. Aamulla mentiin turisti-infoon ja saatiin selville päivän ohjelma ja ostettiin liput: Päivällä koalapuistoon ja illalla pinviinejä katsomaan. Aamupäivä oli aikaa kiertää saarta.

Aurinko paistoi todella kuumasti, oli luvassa + 30 astetta. Käveltiin hiekkarannalle joka oli kilometrejä pitkä surffiranta ja siellä olikin jonkin verran surffaajia. Rasvauksista

huolimatta tuntui, että iho palaa karrelle- mentiin veden äärelle ja merituuli viilensi oloa. Mutta vesi oli jäisen kylmää, aika ankeaa Thaimaan jälkeen. Vesi oli kuitenkin kristallin kirkasta. Jos Thaimaassa joissakin paikoissa oli kirkasta, täällä se oli suorastaan helmeilevää. Käveltiin monta tuntia pitkiä hiekkarantoja eedestakaisin ja patikoitiin myös kukkuloille, joista oli huikeat näköalat ympäri saaren.

Sitten oli aika suunnistaa koalakeskukseen. Jännitti kovasti nähdäänkö ihan oikeita koaloja ja kun päästiin metsäpolulle eka koala oli kiivennyt aidan kaiteelle ja pääsin heti tutuksi. NIihin ei saanut koskea, enkä olis varmaan uskaltanutkaan koskea. Mutta Ari sai kuvan meistä melko lähellä. Yhtäkkiä karhu alkoi äännellä ja lyllersi viereiseen puuhun. Se alkoi syödä ja nukahti sitten heti ruuan jälkeen. Hyvä elämäntapa! Näimme monia koaloja vompatteja ja erilaisia lintuja.

Sitten menimme saaren kärkeen jossa oli iso valaskeskus. Siellä oli rakennettuna kallioiden päälle puiset sillat, joita pitkin pystyi kävelemään kallioiden yllä ja seuraamaan hylkeitä, mutta ei yhtä ainutta nähty. Odotettiin siellä illan kohokohtaa. Oltiin nimittäin tilattu paikat seuraamaan pikkupngviinien vaellusta merestä rannalle omien poikastensa luo.

Sinipingviinejä on saarella yli 32 000! Kun ne nousevat merestä joukkoina se on todella koskettava hetki. Ne on kovin arkoja ja turisteilta vaaditaan tarkat säännöt, kuinka olla. Koko niemi on suljettu liikenteeltä. Rannalla ei saa olla muuten kuin oppaiden kanssa ja pingviinikeskuksessa. Me oltiin varattu erikoisesittely, eli ihan pienessä ryhmässä meidät vietiin bussilla yksityiselle rannalle ja siellä istuimme hiekkatöyräälle, josta tähystelimme pingviinien tuloa. Meidän oli tarkoitus olla paikalla myöhään iltaan asti ja saimme korvakuulokkeet ja infrapunakiikarit tähystyksen helpottamisesksi. Taivas oli värjääntynyt aivan tulipunaiseksi, koko taivas hehkui ennennäkemätöntä kirkkautta ja taivaan rannan toisella laidalla oli jälleen synkät ukkosmyrskypilvet. Oppaamme sanoi, että mikäli ukkonen alkaa, meidän on lähdettävä kesken pois ja voi olla, että emme ehdi paljon nähdä pinguja. Istuttiin ja rukoiltiin, että ukkonen menisi ohitse. Mutta taivas värjääntyi entistä punaisemmaksi, toiselta puolen nousivat mustat pilvet, meri kuohui ja tunnelma oli aivan mahtava. No istuimme ja näimme ensinmäisten poikueiden nousevan rannalle. Ne piipersivät pienillä jaloillaan ohitsemme. Sitten alkoi salamoida ja opas sanoi, että meidän on pakko lähteä. Kävelimme pimeässä noin kilometrin matkan, oli lämmin ja kaunis ilta, mutta ukkonen pilasi jälleen kerran retkemme.



Kun pääsimme pingviinikeskukseen menimme sellaiselle rannalle, jossa oli ukkosen johdattimet ja turvallista olla. Siellä oli pieniä valoja ja pingviinejä oli satamäärin. Näiden reitti kulkee keskuksen vierestä ja ne olivatkin tosi kesyjä. Siksi niitä oli helppo seurata. Olin rukoillut, että sade ei pilaisi koko juttua, että näkisin edes yhden! Niitä piipersi kaikkialla ja ne todella olivat matkalla kotiin. Tosi liikuttavaa. Vaikka meidän pinguretki menikin vähän pipariksi, olimme illalla tosi onnellisia, sillä päivä oli ollut antoisa. Ajelimme kotiin pimeässä ja vasemmalla puolella ajaminen todella vaatii keskittymistä. Ollaan päätetty, ettei ajeta pimeässä vaan ainoastaan valoisaan aikaan ja pidetään riittävästi taukoja.

Australiassa kaikki on tosi kallista. Ruuan hinta on Suomen hintoja korkeampi ja hotelleista saa pulittaa isoja summia. Visa vingahtelee ikävästi aina välillä, mutta syödä täytyy ja autossa nukkuminen on kielletty ;) Kotona ollaan sitten kaurapuurolinjalla.

Tänään ajelimme Great Ocean Road -maisemareittiä Lorneen saakka. Täältä varatiin hotelli, jossa on poreamme:) Seuraavat hotellit ovat sitten taas motellitasoisia- meille kelpaisi vaatimattomapikin, mutta tuntuu, että niitä ei löydy netin kautta. Huomenna matka jatkuu- ja säät huononevat. Terveisiä kaikille rakkaille ystäville! Laittakaa jotain mailia kuulumisista. Mummi on ainut, joka on skypettänyt usein- lapset tietty myös.