Singaporen päivät

Singaporen lämpö tuntui todella hyvältä. Ja kaupunki oli kaunis. Toisena päivänä lähdettiin kiinalaiseen kaupunginosaan kävelylle ja se olikin ihan niinkuin olisi Kiinaan päässyt. Tungosta, hulinaa ja kun päästiin markkinoille voi sanoa, että ne olivat todella varsinaiset turhuuksien markkinat ainakin meidän näkökannalta. Kaikki paikat olivat täynnä rihkamaa ja huonolaatuista tavaraa. Hinnat olivat edulliset mutta ei siellä oikein ostamista ollut. Koska Kiinassa uusi vuosi on suuri juhla, kaikkialla roikkui punaisia paperilyhtyjä ja lohikäärmeitä ja tupsuja ja härpäkkeitä. Menimme myös Budhan temppeliin ja se teki kieltämättä vaikutuksen. Siellä oli kultaisia Buddhan patsaita satamäärin ja Ari luki, että näistä patsaista ihmiset valitsevat itselleen mieleisensä palvelukohteen ja pitävät sitä omana suojelusenkelinään ikäänkuin.

Oli kuuma päivä ja kävelyn jälkeen tuli tietysti väsy ja nälkä. Menimme syömään kiinalaista joenrantaravintolaan ja tällä kerralla onnistui minunkin valintani, Minun on melko vaikea löytää aasialaiselta listalta mitään. Singaporelaisethan syövät paljon rapuja, ostereita, sikaa, sieniä simpukoita yms.

Sitten mentiin lekottelemaan hotellin uima-altaalle ja illaksi meille riitti oman hotellin coctail - tilaisuus. Meille oli korostettu, että se ei ole illallinen, mutta täytyy pukeutua siististi ja sitten ylimmän kerroksen ravintolassa voi nauttia juomia ja pientä naposteltavaa ilmaiseksi. Tämä tarjous oli vain hotellin ylimmissä kerroksissa oleville, eikä siellä meidän lisäksi ollut kuin pari ihmistä. Pöytä notkui herkkuja ja monta tarjoilijaa palveli meitä. No, joskus voi kokea vähän ylellistäkin, Kyllä sitä taas pian oltiin ihan maan pinnalla.

Illalla hotellivirkailija tuli kysymään meiltä, koska meidän seuraavan päivän lentomme on. Hän kysyi onko meillä mitään sitä vastaan, jos hän järjestäisi meille myöhäisen ulos- kirjautumisen hotellista ilmaiseksi ja saisimme vielä tulla illalla nauttimaan coctail- tilaisuudesta ja viettämään aikaa ennen lentokentälle lähtöä. En ollut uskoa korviani, sillä minä rakastin erityisen paljon tuota öistä maisemaa kaupungin ylle noista juhlavista tiloista ja valo- showta, joka järjestetään aina klo 20 ja 21 vastarannalta koko kaupungin yli.

OLimme iloisia tarjouksesta ja seuraavan päivän kuviot menivät sitten hyvin, kun ei tarvinnut niin aikaisin luovttaa huonetta ja saimme rauhassa touhuilla.

Seuraavana aamuna otimme näköalabussin, jolla lähdimme vielä kiertämään kaupunkia. Se tuntui ensin todella uskomattoman ihanalta, kun aurinko paistoi ja istuimme vain bussin katolla kuunnellen selostusta ja katsellen kaunista kaupunkia. Päiväruuhkan aikaan tuntui kuitenkin, että ei jaksa istua kuumassa ruuhkassa, sillä homma ei oikein edennyt vaan bussi joutui odottelemaan liikennevaloissa. Arille tuli jätskihätä ja jäätiin pois kyydistä Jätskin jälkeen busseja ei tullut enää pitkään aikaan ja päätettiin mennä hotellille uimaan ja vilvoittelemaan. Uinnin jälkeen lähdettiin sitten uudella bussilla Botanic Gardeniin ja heti ensi metreillä tajuttiin, että sinne olisi pitänyt päästä aikaisemmin. Koko paikka oli kuin taivaan esikartano, siellä oli 600 000 erilaista kasvia ja orkideat olivat maailman suurimpia. Ehdimme vain kävellä parhaat paikat läpi ja sitten oli jo aika lähteä hotellille takaisin ja valmistautumaan lentokentälle lähtöä varten.

Mentiin vielä ylös ravintolaan, katsottiin valoesitys ja syötiin herkkuja ja sitten oli aika lähteä lentokentälle.

Kentällä olikin sitten haikea olo ja johan rupesi suomen kieltäkin kuulumaan. Lento sujui melko mukavissa tunnelmissa sillä Finnair on aina Finnair- minä pidän heidän ruuistaan ja koneessa oli todella lämmin. Sain nukuttua 8 tuntia, toisin kuin Ari.

Kotikentällä laukut tulivat ekojen joukossa ja eikun kohti kylmää ja jäistä parkkipaikkaa. Taru oli vastassa ja kotoa tuodusta laukusta puuttui mun talvikamppeet, kun en ollut kai niitä sinne pakannut- no auto oli onneksi lämmin ja eikun kohti omaa kotia. Herkkuaamiaisen jälkeen sammuin kuin saunalyhty olohuoneen sohvalle ja sekaisin olen ollut pari päivää- ihan pihalla suoraan sanottuna. Mutta reissu on tehty, paljon on nähty ja kiitollinen mieli siitä, että turvallisesti ollaan jälleen kotona. En tajua vieläkään, että olemme kotona, että työt alkaa ja että kaikki tosiaan on historiaa, taakse jäänyttä elämää. Toisaalta tahtoisin peruuttaa, mennä takaisin, viipyä hetkissä ja maisemissa. Mutta elämä menee eteenpäin ja ajan ratasta ei voi pysäyttää. Kiitos lukijoilleni, vaikka tämä on ollut enemmän tällainen pävikirjatyyppinen juttu, on ollut mukava tietää, että lukijoitakin tällä blogilla on ja kommentit ovat tulleet suoraan sähköpostiin!