Kentällä halattiin ja kyllä siinä tippa tuli silmään, ei näihin jäähyväisiin koskaan totu. Anne Ja Dan lähtivät kotiin ja siellä meidän pyykkivuoret ja tyhjä huone odottivat häntä, ei ole siellä enää vieraita, eikä Michaelkaan ole kotona. No, kaikki päättyy aikanaan- armonsa ei milloinkaan. Taivaassa ei ole jäähyväisiä.
Aivan upean ajan sukulaiset meille järjestivät ja kaikesta ollaan niin kiitollisia. Meillä oli sellainen etuoikeus nauttia vieraanvaraisuudesta todella pitkä aika!
Minun jalkani on ihan parantunut, ei mitään merkkiä kivusta, ei edes turvotusta. Lentomatka oli kylmin ja vetoisin, mitä koskaan ollaan koettu. Jäinen tuuli puhalsi suoraan päähän ja sanoimme asiasta kaksi kertaa, mutta sitä ei saatu korjattua. Kurkun kutina paheni ja ajattelin, että tautimme ei tästä tykkää. Muutkin ihmiset valittivat kylmää. Vedin huivin pääni ympärille ja peiton ja lisäsin vaatetta.
Onneksi loppumatkasta ilma lämpeni.
Singaporen hotellimme on aivan huikealla paikalla ja todella hieno. Asumme 18. kerroksessa ja meille kuuluu pääsy hotellin kattoterassille ja lodgeen, jossa tarjoillaan aamiainen ja iltacoctail- kaikki juomat ovat maksuttomia ja nettiyhteys toimii. Huoneesta ja kattoterassilta on maisema merelle, kaikki hienoimmat nähtävyydet ovat silmien alla ja kaupunki on todella kaunis sekä päivällä, että yöllä. Vaikka haluaisi toisaalta lähteä jo Tarun luokse, tämä kaupunki hurmaa kauneudellaan. Tuntuu vain, että on nähnyt niin paljon, että tässä vaiheessa vain haukkoo henkeään.
Eilinen aamupäivä oltiin vain uima-altailla ja levättiin ja iltapäivällä lähdettiin metsästämään antibioootteja. Arin ei niitä annettu täällä kirjoittaa ja piti mennä intialaiseen kaupunginosaan päivystykseen. Mentiin taksilla ja saatiin vihdoin antibiotit ja olo alkoi heti koheta. Oli valitettavaa, että emme saaneet lääkkeitä aikaisemmin, mutta Australian lääkäri ei niitä vielä ennen joulua kirjoittanut ja sitten tuli pyhät ja kaikki olivat lomilla. No, nyt ainakin näyttää, että lääke oli oikea ja olo on todella erilainen. Eihän meillä muuta ole ollutkaan kuin kuivaa yskää.
Pikku- Intia oli uskomaton paikka kultakauppoineen ja kangaspaikkoineen ja käveltiin sieltä hotellille. Nähtiin kaupungin hienoin ostoskatu, joka on myös kallein.
Illalla mentiin vielä hotellimme kattoterassille katsomaan valoshowta ja valaistua kaupunkia. Ilma on lämmin ja kostea ja Ari sanoikin, että mukava täällä nyt on vielä lämmitellä varpaita, ennen Suomen loskaan lähtöä. Ja niinhän se onkin. Illalla saatiin yhteys Taruun ja hän on varmaan välittänyt suvulle terkut, että täällä kaikki hyvin. Ei hätää ei!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti