Blue Mountains

Torstaina lähdettiin Annen, Brucen Ja Danielin kanssa kauan odotetulle Sinisten Vuorten retkelle. Anne oli jo pakannut matkaan herkkueväät sekä huolehtinut niin paljosta muustakin, sillä samalla, kun lähdettiin piti ottaa mukaan uudenvuodenvaihteen kaikki kamppeet. Meidän piti ottaa myös mukaan kaikki matkatavarat, sillä emme enää palanneet Annen luo.

Matka alkoi hyvissä tunnelmissa, vaikka minulla ja Arilla tauti vaivasi ja väsymys painoi. Hyvin kärsivällisä meidän isäntäväki oli medän köhimisen suhteen ja pelkäsin koko ajan, että he saavat meiltä tämän ihmetaudin. Ruuhkaa oli jonkin verran mutta lopulta päästiin Sinisten vuorten ekaan pisteeseen, joka on tuttu muullekin suvulle. Syötiin eväät samassa paikassa, kuin Taru ja porukat aikanaan ja sitten oli aika lähteä vaeltamaan kohti vesiputouksia. Sehän oli ihanaa ja matka taittui miukavassa säässä. Jyrkät kiviportaat lähtivät alas ja matkan varrella tuli kaikkea kaunista vastaan. Juuri yhden vesiputouksen ja suvannon jälkeen mun jalkani niksahti ja kompastuin polulla. Luulin, että se on nyt sitten tässä. Nilkalla ei voinut astua olenkaan. sattui aika lailla- onneksi oli vettä lähellä ja laitoin jalan kylmään veteen. Sanoin, toisille, että jatkavat matkaa- jään lepuuttamaan jalkaani. Toiset menivätkin. Jalka turposi vähän, mutta suomalainen ei periksi anna ja ajattelin, että lähden kokeilemaan, miten matka taittuu. Ari tulikin minua vastaan ja lähdin varovasti linkuttamaan suomalaisella sisulla alas laaksoon asti. Mietin kyllä, että jos jalka kipeytyy olen siellä rotkon pohjalla ja sieltähän ei mitenkään pois pääse, mutta en malttanut keskeyttääkään.

Vastaan tuli ihmisiä, jotka olivat kuoleman partaalla, niin kova oli nousu alhaalta takaisin ylös. Mutta moni sanoo, että kannatta mennä. Alhaalla oli upein koskaan näkemäni vesitputous, joka oli suuri ja leveä ja se loisti kirkkaana sinistä taivasta vasten sademetsän siimeksessä.

Jalkani kesti kuin kestikin ja oli hyvä, etten antanut periksi.

Mentiin syömään pizzeriaan, joka oli hyvin täynnä nuorisoa ja todella meluisia, mutta mitkä ihanat pizzat saimmekaan kiviuunista. Pizzan jälkeen lähdettiin vielä katsomaan Tre Sisters nähtävyyttä ja sen jälkeen hotelliin, jossa uni todella maittoi.

Aamulla suunnistettiin vielä kuvaamaan Tre Sisters auringon valossa ja toiset kiipesivät vähän. Minun jalka oli illalla ollut kuin sämpylä ja säästin sitä Sydneytä varten. Jäin odottelemaan.

Matka jatkui Sydneyyn jossa oli suunnitteilla kaupunkipäivä meriteitse. Mentiin River Catiin jolla ajeltiin ihanassa auringon paisteesa pitkiä matkoja ja lopulta Darling Harbouriin, jossa oleskeltiin nautiskellen maisemista, shoppailtiin vahan ja syotiin hyvin. . Käytiin myös Victoria Buildingissä joka on Sydneyn hienoin ostoskeskus ja se todella oli näkemisen arvoinen joulukoristeissaan. Mummin lemppari.

Yritettiin mennä Arin kanssa Toweriin, mutta oli liian pitkät jonot. Riennettiin lautalle ja sekunnin myöhästyttiin mun jalan takia, en päässyt ihan pikajuoksuvauhtiin. Mikäs oli odotellessa seuraavaa lauttaa, ei palellut varpaita, eika tullut lunta niskaan. Istuttiin ja paistateltiin päivää ja seuraavalla lautalla ajettiin satamaan, jossa auto odotti. Siita Brucen siskon pojan asunnolle, jossa saimme viettaa yon. Paikka oli rauhallinen ja maisemat upeat, kaskasten soittoon nukuttiin ja herättiin vuoden viimeiseen päivään jännittyneinä, mitä päivä tuo tullessaan!