Koneet hajoo- onneksi avioliitto kestää!

Tänään oli meidän 30 v. hääpäivä! Ei oltu vielä reissussa, kuten viisi vuotta sitten, kun juhlittiin 25 v. hääppänää Taj Mahalissa, Intiassa. Mikäs sen romanttisempaa.

Tänään juhlan kunniaksi pyykkikone lauloi koko päivän. Se saapui kotiin kahden viikon korjaamoreissulta. Korjausliikkeen pojat toivat koneen kotiin asti. Ari oli käynyt sitä hakemassa monta kertaa, mutta ei ollut valmis. Olin niin harmissani, kun homma viipyi ja pyykkivuoret kasvoivat, että lupasin soittaa liikkeeseen. Ari ei antanut numeroa, sanoi vaan, että turha niitä on siitä moittia- asiat kestävät aikansa. Miten niin moittia, mitä se oikein kuvitteli mun tekevän? Ai - oliskohan tällä jotain tekemistä sen kanssa, että ollaan oltu naimisissa 30 vuotta? Kun pojat tulivat, kinusin niitä samaan hintaan laittamaan koneen letkut paikoilleen- ei niillä ollut kuulema aikaa, mutta eivät uskaltaneet olla laittamattakaan ;)

Pyykkivuoren lisäksi pesin talon kolme kylppäriä ja kolme vessaa, että  on nekin kunnossa täällä asuville.  Ja sitten  ryhdyin leipomaan unelmatorttua. Sehän oli se kakku, jolla hurmasin sulhaseni eka vierailulla. Kesken leipomusten sähköt menivät pois päältä. Palasivat pian talaisin.  Kääretorttu oli melkein paistunut, kun uuni lakkasi toimimasta. Paistoin  jälkilämmöllä. Mitä ihmettä? Soitin Arille, sanoi vaan, että olisit antanut pojille paluukyytiin. No en voinut, kun pojat jo ehti lähtee!

Lasagne oli  kulhossa paistamista vailla valmis. Mikä neuvoksi? Kuka on keittänyt lasagnea- minä! Tänään ja uskokaa tai älkää- hyvää tuli. Siinä kypsyi liedellä.

Mulle tuli ystäviä kylään illlalla, en saanut joutorttuja paistetuksi, en tarjonnut kyllä  lasagneakaan. Pipareita oli ja sitä unelmatorttua. Oli ihana ilta naisten kesken. 

Se sulho tuli kotiin vasta ysiltä- muisti sentään antaa suukon ja sanoi, että juhlitaan sitten- ihan kohta! Ja söi hyvällä halulla sekä vaimon keittämää lasagnea että unelmatorttua!